Avainlippu-logoVeranatura - luotettava ja turvallinen suomalainen matkatoimisto

Matkablogi

Julkaistu 13.2.2018

Matkablogin kirjoittajat Ulla ja Saija

Ystävyksien ja ex-kollegoiden, Ullan ja Saijan, työmatkapyöräily on vaihtunut seikkailuihin Euroopan pyöräteillä. He asuvat nykyisin 1300 km:n etäisyydellä toisistaan akselilla Nastola - Nuorgam, mutta sehän ei estä kaksikon matkasuunnitelmia ja matkojen toteuttamista. Ja nämä naiset tekevät matkastansa aina omannäköisensä seikkailun!

Naisenergialla polkien Dolomiiteilta Venetsiaan

Syntynyt liikkujaksi, niin pää pilvissä ja jalat maassa on päästävä kulkemaan!! On se sitten tallaamista kotimaan poluilla, mättäillä, laduilla, tuntureilla tai maailman kujilla, kaduilla, vuorilla, rannoilla. Jalat vievät kävellen, hölkäten, kiipeillen ja ennen kaikkea pyöräillen.

Pyöräillessä kaikki aistit herkistyvät vastaanottavaisiksi. Tuoksut huumaavat, vaihtuvat maisemat hivelevät silmiä, avoimet korvat täyttyvät erilaisista äänimaailmoista, hiljaisuudesta kaupungin vilskeeseen tai veden solinasta rekkojen jyrinään. Aivot tuulettuvat, joten kaikki parhaat ideat syntyvät yleensä pyöräillessä.

Maisemaa välillä Bolzano - Trento © Saija Eurasto Maisemaa välillä Bolzano - Trento © Saija Eurasto

Suosikkimaamme, Italia, onkin pyöräily-ystävällistä seutua. Italiassa olemme polkeneet mm. Amalfin rannikkotietä huikeissa maisemissa ja Sisiliassa Etnan ympäri. Syyskuun 2017 alussa lähdimme Veranaturan järjestämälle itsenäiselle pyöräilymatkalle Bolzano – Gardajärvi – Verona – Venetsia, pyöräillen Dolomiiteilta Adrianmerelle.
Veranaturan pyöräilymatkalla majoittumiset ja matkatavaroiden kuljetukset on järjestetty niin, että vain päivän pyöräilypätkää varten tarvittavat varusteet otetaan mukaan. Paikallisen edustajan, Giroliberon polkupyörät ja kypärät olivat käytössämme. Matkareitin kartat ja reittiselostukset saimme myös mukaamme.

Päästäksemme pyöräilymatkamme aloituskohteeseen Bolzanoon päätimme lentää Helsingistä Müncheniin. Sieltä oli suora junayhteys Bolzanoon ja saimme ihailla kauneudestaan kuulun alppiradan huikaisevia maisemia. Bolzanossa osallistuimme, siis ainoina suomalaisina, kansainvälisen pyöräilyryhmän alkuinfoon. Meille kerrottiin vielä reiteistä ja niiden merkinnästä, retkioppaista ym. Valitsimme paikallisen edustajan avustamana hienot, vankat, oranssit pyörät varusteineen ja testasimme niitä pikkukierroksella.
Bolzanoon tutustuimme sen verran, mitä illalla ehdimme ja toki herkuttelimme alueen la cenan.

Näitä reittinuolia pitää seurata © Saija Eurasto Näitä reittinuolia pitää seurata © Saija Eurasto

BOLZANO - TRENTO

Aamulla aloitimme pyöräilyretkemme. Saimme polkea koko päivän Adige-joen vartta vaihtaen vain välillä toiselle puolelle jokea. Reittiä reunustivat jylhät alppimaisemat. Aika ajoin laaksossa viljelymaiden keskeltä ilmestyi kirkontorni merkkinä kylästä. Siis sinne pikkupaussille ja haukkaamaan jotain pientä!
Kylät ja kyläkuppilat ovat oivia paikkoja treenata kielitaitoa. Olemme opiskelleet italiaa vuosikausia, joten matkat saapasmaahan ovat parhaita tilanteita käyttää kieltä. Haluamme aina keskustella edes 'small talkia' paikallisten kanssa ja sehän Italiassa onnistuu. Italialaiset ovat sosiaalisia ja erittäin auttavaisia, jos jotain tietoa tarvitsee. Uteliaina toki kyselevät kaikkea mahdollista, varsinkin Suomesta. Usein ihmettelevät myös naispyöräilijöitä!!
Kieltämättä monasti olemme olleet eksyksissä ja heti kysymässä kuppilasta, dove siamo! :) Kumpikaan meistä ei nimittäin ole kovin innostunut seuraamaan nuolia ja tarkempia reittiohjeita. Kartalta kerromme, minne tähtäämme ja saamme tarvitsemamme opastuksen paikallisilta. Nämä eksymiset ovat olleet aivan reissujen 'suola' ja hauskuus. Saamme aina kysyä ja monasti poliisitkin ovat ohjanneet meitä oikealle reitille ajamalla edessämme pätkän. Tosin sitä ennen kertovat alueen spesialiteetteja ja jopa lähtevät esittelemään nähtävyyksiä. Super-palvelua!!, sanoisin.

Päivän päämääräämme, Trentoon, saavuimme illan suussa. Majoituimme aivan keskusaukion laidalle Hotel Veneziaan. Siitä oli helppo tehdä kävelylenkki, ihailla kaupunkia iltavalaistuksessa ja nauttia maukas paikallinen illallinen.
Aamuyllätyksenä aukiolle olikin levittäytynyt tori, jossa kauppa kävi jo vilkkaana. Saimme siis ostettua raikasta hedelmävälipalaa mukaan päivän pyöräilyyn.

Desenzano illalla; valotaidetta ja tanssivia nuotteja © Saija Eurasto Desenzano illalla; valotaidetta ja tanssivia nuotteja © Saija Eurasto

TRENTO - DESENZANO

Matka jatkui edelleen Adige-joen vartta Gardajärven koillispuolelle, Roveretoon. Pikkuhiljaa nousimme korkeuksiin ja saimme jo ihailla Gardajärveä sinisen siintävänä kaukaisuudessa. Laskettelimme sitten useita kilometrejä melko jyrkkiäkin teitä Torboleen, Gardajärven pohjoisosaan.
Rannan pyörä-/kävelytie johdatti meidät Riva del Gardaan. Sataman parkissa loistikin jo kauas rivi tutun näköisiä oransseja pyöriä. Muitakin polkijoita oli saapunut satamaan. Gardajärven eteläpäähän seilasimme laivalla. Tuttu Gardajärvi näytti kauneutensa yhtenä Italian järvihelmistä. Ne ovatkin harvemmassa siellä kuin meillä Suomessa! Laiva pysähtyi muutamissa Gardajärven kylien satamissa ennen saapumistamme määränpäähämme Desenzanoon.
Desenzano on viehättävä pikkukylä. Vaikutti mielenkiintoisen kultturellilta patsaineen ja puistikkoineen. Illalla talojen seinät valaistiin eri väreillä lisäkoristeinaan tanssivat nuotit. Ehkäpä joku musiikkifestivaalikin oli menossa, arvelimme.

Oranssi kulkuneuvoni © Saija Eurasto Oranssi kulkuneuvoni © Saija Eurasto

DESENZANO - VERONA

Seuraavana aamuna kauniit kulkupelimme veivät meitä naisenergialla Peschieraan. Gardajärven rantatieltä erkanimme kohti Veronaa, rakkauden ja romantiikan tyyssijaa. Onhan se Romeon ja Julian kaupunki!! Muutama kilometri ennen Veronaa jylhät, tummat pilvet lähestyivät meitä takaa päin. Stoppasimme seuraamaan tilannetta. Pilvet nousivat kuitenkin melkoista vauhtia, joten läheinen 'Esso' kutsui cappuccino-paussille. Onneksi, sillä emme ehtineet edes ovea avata, kun jo rankka raekuuro paiskoi voimalla tienoota. Keräsimme kaatosateessa tavaramme pyöristä suojaan ja ihan asetuimme kahvilaan kuivattelemaan ja nauttimaan kaikessa rauhassa cappuccinoa ja tiramisuta. Hilpeä tunnelma täytti kahvilan, kun myös motoristiporukka syöksyi lähes läpi ovien turvaan. Rakeet olivat halkaisijaltaan n. 2 cm. Kyllä mietitytti, miltä olisi tuntunut polkea niiden iskiessä päällemme. Mustelmilta siis säästyimme.
Kuivina ja tankanneina ajelimme sitten perille Veronaan. Hotelli löytyi helposti pienen oikaisureitinkin kautta. Suihkunraikkaina suuntasimme Veronan kauniiseen historialliseen keskustaan. Casa di Giuliettan portti oli suljettu illan esityksen vuoksi, joten pihalle ei päässyt. Julian parvekkeen, pihapiirin ja rakkausviesteillä vuoratut seinät näimme kuitenkin. Kuljeskelimme pitkin kapeita katuja. Ulkoilmaravintolassa nautimme jälleen ansaitun illallisen. Hotellilla vaihdoimme vielä kokemuksiamme pyöräilymatkaa omatoimisesti toteuttavan saksalaisen pariskunnan kanssa.

Ulla Soavessa © Saija Eurasto Ulla Soavessa © Saija Eurasto

Taidetta rakennusten seinillä matkan varrella © Saija Eurasto Taidetta rakennusten seinillä matkan varrella © Saija Eurasto

VERONA - VICENZA

Aamulla jatkoimme Veronaa kiemurtelevan Adige-joen vartta siltoja ohitellen reitille kohti Vicenzaa. Vielä jonkun matkaa saimme polkea joen vartta. Se toi aina oman tunnelman. Jokea oli helppo seurata ja se oli ikäänkuin raikastava, vaikka vesi olikin täysin eri väristä kuin kotimaan vesillä.
Polkiessamme näimme kaukana jälleen tummia pilviä ja seurasimme niiden lähestymistä. Päätimme heti suosiolla jäädä lähikylän ravintolaan pikkulounaalle. Kävi kuitenkin niin, että pikkulounaaseen sisältyikin kauniin ja herkullisen salaattilounaan lisäksi antipastit, paikan tarjoamat limoncellot ja erbe-liköörit sekä cappuccinot dolcien kera. Meidät saavuttanut raesade kesti lopulta lähes 4h. Jälleen rakeet olivat 2 cm halkaisijaltaan ja niitä riitti!!
Pikkusateessa lähdimme kuitenkin sadeviitat niskassa polkemaan. Reitti polveili ylös ja alas. Korkealta kaukaisuudessa näkyi mielenkiintoinen, kaunis kaupunki, Soave. Se houkutteli kulkemaan hitaasti pyöriä taluttaen ja ihailemaan erikoista muurikaupunkia.
Päivän pitkä sadepaussi aiheutti sen, että jouduimme hyppäämään junaan pyörien kera. Matkaa oli vielä liian paljon, jotta olisimme ehtineet suht'koht' valoisalla Vicenzaan. Toisaalta vähän harmitti, mutta olihan junamatkakin mielenkiintoinen kokemus.
Saavuttuamme Vicenzaan kiipesimme pyörinemme suoraan kaariholvikujaa pitkin korkealle majapaikkaamme, idylliseen Albergo San Raffaeleen. Kaupunki alapuolella oli jo iltavalaistuksessa, joten kävimme vielä ylempänä, Piazza della Vittorian suositun pizzerian tungoksessa illallisella.

Paikallisten asukkaisen käsityötaidetta matkan varrella © Saija Eurasto Paikallisten asukkaisen käsityötaidetta matkan varrella © Saija Eurasto

Padovan Prato della Valle © Saija Eurasto Padovan Prato della Valle © Saija Eurasto

VICENZA - PADOVA

Aamu tarjosikin sitten pelkkää alamäkeä kohti kaupunkia. Piipahdimme katsomassa keskustaa valoisalla, mutta siirryimme pian pyöräreitille. Padova odotti. Oli tosi hauska polkea Fiume Bacchiglionen kiemurrellessa väliin oikealla, väliin vasemmalla. Joenvarsireitit olivat aina helpoimpia, lempeimpiä ja monasti myös kauneimpia. Vaikuttaneeko siihen suomalaisuus?
Padova on todella kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki. Teimme kävelykierroksia pitkin katuja ja pylväskäytäviä. Keskuspiazzalta kuului musiikkia ja vilkasta puheensorinaa. Se houkutteli lähemmäs katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Koko aukion täytti lähimaaseudulta tulleiden ruokatuottajien tori. Oli mahdollista ostaa tuotteita ja nauttia illalliseksi heidän valmistamiaan maalaisruokia. Kuljimme kujia niin, että jopa eksyimme jälleen:). Jyhkeitä kirkontorneja oli niin paljon, ettemme tienneet, mitkä kuuluivat majapaikkamme, Casa del Pellegrinon, naapuribasilicalle. Toki viimein löysimme perille.

Venetsian tunnelmaa © Saija Eurasto Venetsian tunnelmaa © Saija Eurasto

Venetsian Biennalen taidetta © Saija Eurasto Venetsian Biennalen taidetta © Saija Eurasto

PADOVA - MESTRE - VENETSIA

Viimeisen pyöräilypäivämme, päämääränä Mestre, aloitimme polkemalla Padovan katuja ulos kaupungista maaseudulle. Nyt vasta vaivauduimme kiinnittämään huomiota opasnuoliin, joita meidän olisi pitänyt seurata aikaisempinakin päivinä :). Pyörätiet seurasivat kanavan vartta, joten jälleen vesi kimalteli aika ajoin aivan vieressämme. Sopivasti löytyi kahvipaikkoja pysähtyä, kun siltä tuntui.
Mestreen saavuttuamme jouduimme ensimmäisen kerran käyttämään Farmacian palveluita pikku haaverin takia. Italian apteekeista saa yleensä lähes lääkärin vastaanoton veroisen avun.
Hieman haikeina jätimme jo niin rakkaiksi tulleet, kauniit ja hyvin palvelleet pyörämme sovitusti Mestren Hotel Veneziaan. Receptionista saimme suoraan ostaa liput tramiin, joka vei meidät Venetsiaan. Tuntui siltä, että jotain todella puuttui, kun pelkkä reppu oli mukana. Venetsian stazionelta oli lyhyt kävelymatka Hotel al Soleen, seuraavien kolmen päivän majapaikkaamme. Hotelli sijaitsi kauniin kanaalin, yhden niistä sadoista, varrella. Halusimme pidentää hieman matkaamme ylimääräisillä lomavuorokausilla Venetsiassa.
Venetsia oli kummallekin tuttu paikka useiden aiempien visiittien pohjalta. Se on kuitenkin aina yhtä viehättävä ja kiintoisa. Parhaimmillaan Venetsia onkin iltavalaistuksessa, kun tuhannet päiväturistit ovat lähteneet ja kaupunki rauhoittunut. Valot kuvastuvat upeasti kanaaleista ja kertaavat vanhat, viehkeät, osin rapistuneet rakennukset peilikuvina. Puheen sorina ja hersyvä nauru tuo tunnelmaa ulkoilmaravintoloihin ja tuoksut houkuttelevat nauttimaan illallista.
Vuonna 2017 oli jälleen Biennale Arten vuoro levittäytyä Venetsiaan, Biennale-puistoon, Arsenaleen ja hauskoina yllätyksinä pitkin kaupunkia. Edellinen viikko oli omistettu Venetsian filmifestivaaleille vieraanaan mm. Robert Redford ja Jane Fonda, joten sekin näkyi vielä monin tavoin kaupunkikuvassa. Biennale-puisto oli jälleen näkemisen arvoinen eri maiden paviljonkeineen. Oman tunnelmansa tuo jo kävely sinne ensin pikkukujia ja sitten leveää, hulppeiden huvipursien reunustamaa rantareittiä pitkin. Vaikka kaupungissa on paahtava helle, niin puisto tuo vilvoituksen mahtavine puineen. Siellä vierähtää aina koko päivä ja sehän on tarkoituskin, totaalinen taidepläjäys! Sitä muhittelee taas kuukausia eteenpäin, kunnes palaa seuraavaan Biennale Arteen, toivottavasti :).
Guggenheim-museo houkutteli meitä myös rikkaalla sisällöllään seuraavana päivänä. Siellä näyttäytyvä taide on perinteisempää, mutta monipuolista, näkemisen arvoista. Kävelymatkalla sinne piipahdimme monissa mielenkiintoisissa pajoissa, näyttelyissä, putiikeissa ja tietty myös kahviloissa.
Venetsia on tulvillaan yllätyksiä ja se osaltaan tekee kaupungista yhden niistä, johon on aina palattava!!

Kiitos Veranaturan Anne-Mari ikimuistoisen matkamme järjestelyistä!
Kiitos Girolibero superhienosti palvelleista oransseista kaunottarista ja avustuksesta!
Grazie Italia!

Ulla ja Saija

Teksti Saija Eurasto ja Ulla Ajo

Julkaistu 9.12.2016

Matkablogin kirjoittaja Hanna Marttila

Hanna Marttila on pitkän uran metalliteollisuuden vientimyynnin parissa tehnyt ulkoilmaihminen, joka nelissäkymmenissä päätti vaihtaa alaa ja ryhtyä opiskelemaan matkailua. Syksyllä 2016 restonomiksi valmistunut Hanna on koulutukseltaan myös FM, kielenkääntäjä ja Suomen Ladun vaellusreittiluokittelija.

Hanna viettää vapaa-aikansa monipuolisen liikunnan, luonto- ja linturetkien, lukemisen ja kokkailukokeilujen parissa. Omatoimisia vaellusmatkoja Hanna on tehnyt ympäri maailman, mutta hänen rakkaimpia vaelluskohteitaan ovat kuitenkin Satakunta ja Lappi.

Matkatoimisto Veranaturan Länsi-Lapin vaellusmatkaa testaamassa

Matkailualan opintoihini kuuluva työharjoittelu vei minut kesäkuun alussa Länsi-Lappiin testaamaan Matkatoimisto Veranaturan viimeistelyvaiheessa olevaa vaellusmatkaa. Tehtävä sopi patikointia harrastavalle luontoihmiselle kuin nenä päähän, joten lähdin reissuun into piukassa. Viikon aikana vaelsin sekä Levin maisemissa että Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ja sain kokea Lapin alkukesän elämyksellisyyden kaikessa monimuotoisuudessaan: vihreän eri sävyt, huikaisevan sinisen taivaan, valoisat yöt, valkoisina kukkivat hillasuot ja takatalven mukanaan tuoman myräkän ja lumen. Metsissä taustaäänenä olivat järripeipot ja solisevat purot, tuntureiden laella vain humiseva tuuli.

Levillä patikoin Kätkätunturin päälle nousevan Rykimäpolun, joka on 15 km:n pituinen ympyräreitti. Olin varautunut viileään keliin ja pukeutunut lämpimästi, mikä pian osoittautui virheeksi: aurinko porotti pilvettömältä taivaalta eikä pohjoisen puoleinen tuuli tietenkään tuntunut metsässä. Hikihän siinä tuli, kun reitti alkoi nousta tunturiin. Maasto on paikoin kivikkoista ja nousu jyrkkää, joten eteneminen pisti puuskuttamaan kunnolla. Ei auttanut muu kuin malttaa pysähtyä vähentämään vaatetusta. Ylöspäin kiivetessä kasvillisuus vähenee ja näkymät komistuvat askel askeleelta. Kätkän huipulla on tietysti aivan huippua: avara maisema joka suuntaan ja tilaa hengittää. Lakipisteen lähellä on laavu, joka on oiva evästely- ja taukopaikka. Reitti tunturilta alas oli yhdessä kohtaa aika jyrkkä ja laskeutuminen vaati hieman keskittymistä. Alhaalla odotti villin erämainen kuru, joka oli tunturinlaen ohella reitin toinen elämyksellinen kohokohta. Puron reunoilla rentukat olivat täydessä kukassa ja löytyipä kurusta iloisesti pulputtava lähdekin, josta oli hyvä täyttää vesipullo. Kurun jälkeen paluu Leville oli leveää latupohjaa pitkin.

Minä ja Veranaturan Anne-Mari Kätkätunturin huipulla Minä ja Veranaturan Anne-Mari Kätkätunturin huipulla

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston patikoinneista Äkäslompolon lähistöllä suuren vaikutuksen teki Kukastunturin ylitys, joka sisältyy pidempään, Pyhäjärveltä Äkäslompoloon yltävään reittiin. Ennen Kukakselle nousua pidimme tauon tunnelmallisella Kotamajalla. Kukastunturin rinteet olivat mennen tullen varsin loivat, joten laelle nouseminen sujui lähes huomaamatta, varsinkin kun ei malttanut olla välillä pysähtelemättä ihailemaan näkymiä. Maisema Kukaksella on mielestäni jotenkin nummimainen ja tunnelma tenhoava. Tunturinlaen käkkyrämännyt, tuulen tuivertamat katajat, karu varvikko ja kapustarinnan vihellys muodostivat taianomaisen kokonaisuuden ympärillä kohoavien, horisontin kaukaiseen sineen jatkuvien tuntureiden kanssa. Miten huikaiseva tunne onkaan saada olla osa kaikkea tätä! Vaikka takana oli jo pitkä vaellus Pyhäjärveltä, Kukastunturin laelle nouseminen todellakin kannatti, sillä vaihtoehtoinen tunturin alla kulkeva reitti olisi lyhentänyt kokonaismatkaa vain 300 metriä ja maisemallisesti Kukastunturin laen päältä kulkeva reitti on Veranaturan mukaan tosi paljon kauniimpi.

Sielikkö kukki kauniisti tunturipaljakalla Sielikkö kukki kauniisti tunturipaljakalla

Matkatoimisto Veranaturan uudelle vaellusmatkalle on valittu Levin ja Ylläksen alueen edustavimmat reitit. Kukaksen lisäksi nummimaisesta tunnelmasta pääsin nauttimaan Äkäskeron reitillä ja kurussa kuljetaan paitsi Rykimäpolulla, myös Kellostapulin ja Pirunkurun kierroksella. Kevyempää reittiä kaipaavalle sopii kauniin Kesänkijärven ympäri kulkeva Hillapolku. Kaikki reitit olivat hyvin merkittyjä ja Veranaturan laatimat reittiselostukset selkeitä, joten vaeltaja voi keskittyä nauttimaan luonnosta ja maisemista. Vaelluksilla ei liikuta ryhmänä, vaan jokainen voi edetä juuri sellaista tahtia kuin haluaa. Itsenäinen matka onkin täydellinen vaihtoehto, jos haluaa yhdistää oman vapauden ja pakettimatkan kätevyyden. Voin lämpimästi suositella tätä matkaa kaikille ulkoilmaihmisille ja patikointia harrastaville ja etenkin niille, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta Lapissa vaeltamisesta.

Vaellusmatkalle voi valita joko hotelli- tai mökkimajoituksen. Pääsin testaamaan kumpaakin; Levikairan aitoa, tunnelmallista kelomökkiä sekä kotoisaa Lodge 67˚N huoneistohotellia. Kumpikin olivat aivan mahtavia, suosittelen!